Love etc.

Pääsiäisloma ja 159 senttinen yllätys. Tulin käymään kotona.

Viikon ohjelmanumeroita:

1. Päivittää matkavakuutus
   
2. Käydä ensimmäistä kertaa ikinä ratsastamassa
   
3. Läyrytä ja avata puistokaljakausi
   
4. Tutustua paikallisiin kesätyövaihtoehtoihin
   
5. Olla lomalla
   
6. Nähdä kaikki omat ihmiset
   
7. Syödä ruisleipää ja mämmiä
   
8. Käydä saunassa
9. Puhua suomea
   
10. Olla kotona

Kuva Anna Seppälä

10 Huomiota suurkaupungista

1. Nappaimistossa ei ole pilkkuja kirjainten paalla. Jos arsyttaa, ala lue eteenpain.
2. Taalla puhutaan englantia, ei ranskaa. Sita on vahan vaikea tajuta asiakaspalvelutilanteissa. Myoskaan kiitosta, olehyvaa, herraa ja rouvaa ei tarvitse muistaa jatkuvasti ja silti saa ystavallista palvelua.
3. Pariisi on pieni, Lontoo on iso.
   
4. Eurostar oli vain vartin merenalaisessa tunnelissa enka vielakaan ymmarra miksei siella ole lasi-ikkunoita, joista voisi tutkailla kaloja ja mutaa.
5. Lontoossa sataa aina.
6. KAIKKI lukevat sanomalehtea odottaessaan junaa, istuessaan junassa ja poistuessaan junasta.
7. Jos ostaa pienen cappucinon, saa 3,55 dl maitokahvia.
   
8. Etukateen ei kannata suunnitella, Lontoossa tapahtuu aina jotain siistia. Tullessani tanne, minulla oli kaksi ohjelmanumeroa: sukulaiset ja yksi nykysirkusspektaakkeli huomenna. Nyt (viisi tuntia myohemmin) olen suunnitellut menevani tanaan soittamaan gamelania sedan bandin kanssa, sen jalkeen supercoolille undergroundklubille kuuntelemaan elektroa ja katsomaan alternativeteatteria seka jotain juppihippipunkkariperformansseja. Klubi on London Bridgen aseman alla ja sen nimi on ehka Shant. Siella tapahtuu kolmena paivana viikossa ja nyt on viimeiset mahdollisuudet paasta bileisiin, silla ensi kesana se joudutaan sulkemaan. Viikonlopuksi on tiedossa joku keikka, jonne saatiin vapaaliput, kaksi nayttelya ja yksi kotiseutumatka ainakin. Tahan mennessa olen kavellyt, katsonut, kastunut, kaynyt Tate Modernissa, kavellyt lisaa, kayttanyt kolmea metrolinjaa ja kahta junaa, syonyt hapankorppua, lukenut lehtea jne.
   
9. Sedan uuni on rikki ja aiomme syoda ainoastaan purkkikeittoa ja pizzaa. Ihan siistia kaiken kulinaristisen hompotyksen jalkeen.
10. Taallakin on turisteja.
    

Taidan olla kotona

Sellaisista pienistä asioista se kai syntyy. Sellainen tunne, että on kotona. Katsoin parvekkeelta josko naapuritalon viiniveljekset viettäisivät iltaa kaupassa ja se olisi vielä auki. Oli se. Kengät jalkaan ja menoksi, halusin ostaa sampanjaa. Pullot olivat auki, juustoa oli tarjolla ja pieni radio soitti vanhaa rokkia. Juttelimme miesten kanssa ranskaksi Pariisista, viineistä ja viimeviikkoisesta retkestämme Champagneen. Pärjäsin hienosti ja sain mukaan hyvän ja järkevän hintaisen pullon.

Matkalla kotiin törmäsin alakerran baarin pitäjään, Mr Loungeen. Se on pieni baari, jolla on lyhyt ja maailman leveimmän hymyn omaava omistaja. Kun ensimmäisen kerran poikkesin baarissa pastissilla, sain mukaani liudan teatteri-ihmisten yhteistietoja sekä tietoa pienistä alternativeteattereista ja halvemmista lipuista. Toisella kerralla sain pöytääni 60 keksiä ja neljä palaa omenakakkua, kun kysyin saisiko sieltä minkäänlaista jälkiruokaa. Tänään sain jättimäisen hymyn, rennon käden heilautuksen ja hyvät illanjatkot.

(Ai että mä viihdyn!)

London calling

Juustot ja viinit ovat vähitellen löytäneet tiensä matkalaukkuun ja aamulla matkustan niiden kanssa Lontooseen. Eurostarilla! Junassa ei tarvitse istua kuin kaksi ja puoli tuntia, eikä 60 euron meno-paluulippukaan ollut paha. Yritän päivittää blogia myös reissussa, mutta postaustahti saattaa hidastua entisestään.

Pääsiäslomaahan on ruhtinaalliset kaksi viikkoa + edelleen lakossa oleva koulu = joskus toukokuussa sitten taas jotain ehkä. Matkustaminen täältä on muutenkin huomattavasti halvempaa kuin Suomesta, mutta ilmaisia majapaikkoja ei kovin monesta maasta vielä löydy. Pariisissakin on tosin hyvä meininki; lämpötilat heiluvat parinkymmeneen asteen yläpuolella ja lomalaisia naurattaa. Valitettavasti Pariisi on Euroopan turistirikkain kaupunki ja siltä ei voi enää kesää kohti mentäessä välttyä. Turisteja on kaikkialla ja paljon. Typerintä on, kun saa itse jatkuvasti turistileiman otsaan hiustensa ja silmiensä vuoksi. Vaikka ranska alkaa vihdoin vähän taittua, eivät arrogantit ranskalaiset suostu ymmärtämään sitä, vaan vaihtavat heti surkeaan englantiin. Jatkuvat kyselyt kotimaasta ja loman kestosta ovat toistuneet jo niin moneen kertaan, että tällä viikolla olen samantien tyytynyt olemaan Meksikosta, Saksasta ja Venäjältä.

Pääsiäinen

Luulin, että pääsiäinen olisi isokin juttu täällä, koska kirkkoja, katolilaisia ja suklaakauppoja on paljon. Uskominen ei kuitenkaan ole muodissa. Kristillistä puoluetta ei ole, kouluissa ei opeteta uskontoa eikä kouluun saa varustautua uskonnollisin symbolein. Pääsiäispäivinä kaupat ovat oman mielensä mukaan auki. Pääsiäissunnuntai muistutti mitä tahansa sunnuntaita; Maraisissa ja Montmartrella tapahtuu, muualla nukutaan ja syödään. Tänään auki olivat jo lähes kaikki ruoka- ja vaatekaupatkin.

Pääsiäissunnuntaina leikin hienoa leidiä, joka veti saappaat jalkaan ja marssi päättäväisesti Notre Dameen pääsiäismessuun liian lyhyt hame päällä. Messun piti burkinafasolainen piispa, joka lähinnä luki ajankohtaisia raamatun kohtia eläytyen tarinoihin afrikkalaiseen tapaan. Kanttorilla lähti mopo käsistä useampaan otteeseen eikä mahtipontisuudessa ja teatraalisuudessa muutenkaan säästelty. Muutama muukin oli päättänyt piipahtaa kotikirkossamme ja olihan se ihan hyvä show.

Mutta miten paljon tekikään mieli mämmiä?! Suomipussimme pursuaa salmiakista, pakastimessa on useampi ruisleipäpussi ja laukusta löytyy aina jenkki. Mutta mämmi... Musta liimapuuro, jota olen tähän asti pitänyt vain jokavuotisena pakkona!

Ilme

Blogin ulkoasu muuttui. Kyllästyin jo vanhaan, joka oli tietysti sairaan hieno, monen tunnin äherrys ja moniulotteinen. Uuden bannerin nimi on: "ai että mä viihdyn!". Se on Maarian ottama lavastettu valokuva siestan(/haudan) hiljaisesta Epernaysta, jossa ei tapahtunut pariin tuntiin mitään. Mutta oli siellä kivaa. Ja on täälläkin, joten ehkä se sopii blogiin ja sen puolivakaviin kirjoituksiin.

Mitä mieltä olette? Kumpi on parempi? 

Champagne

Kirjoitin muutama viikko sitten viinistä ja viinin maistelusta. Aloin päästä jyvälle eri alueiden, rypäleiden ja ilmastojen merkityksestä, viinin hinnan ja maun välisestä suhteesta ja viinin valmistamisen käsityömäisyydestä. Olen myös kirjoittanut shampanja-juhlista ja kaikille onkin varmasti selvää, että a) pidän viinistä, mutta b) rakastan sampanjaa. 

Siispä en voinut kieltäytyä veljeni ehdotuksesta, joka oli maaseutumatka Champagneen, vaikka tavallaan se olisi voinut olla romanttinen retki tyttöystävän kanssa kahdestaankin. Kolmas pyörä pakattiin kuitenkin mukaan suoraan koulusta. Harkitsimme hetken avoauton vuokraamista, koska kaikissa elokuvissakin ne ajaa sellaisilla Ranskan maaseudulla. Junalla Champagneen pääsee Pariisista kuitenkin puolessatoista tunnissa ja liput maksavat vain noin 15-20€.   

Pidin viinin vertailua Vanhojen ja Fiksujen ja Rikkaiden puuhana ennen kuin asuin täällä. Sampanjan vertailusta sen sijaan en uskaltanut uneksiakaan. Mutta sehän on vielä paljon siistimpää kuin edellä mainittu! Hyvä sampanja on ihanaa. Maistettuaan sellaista ei voi kuin hymyillä. Kahden lasin jälkeen naurattaa jo kovasti. Kolmannen lasin jälkeen elämä on ihanaa, maisema on kaunis ja rakkaus pulppuaa. Sellaista ei tapahdu kuin sampanjan kanssa; kaljasta tulee pissahätä ja viinasta rähinä. Siispä pitäydyn sampanjassa, joka sopii muuten monenlaisen ruuan kanssa, vaikka usein sitä tarjoillaan (hintansa vuoksi?) lähinnä aperitiivina ja alkupalan seurana.

Champagnesta Suomeen lähtee huomenna matkalaukku, jonka hienostunut sisältö painaa 40 kg ja koostuu 10 litrasta sampanjaa.

Vaihto-orientaatiossa kerrottiin, että kotimaahan palattuaan on jossain määrin eri ihminen. Minusta on ainakin tullut entistä pahempi kulinaristi, jos ei muuta. Olen tutustunut viinien lisäksi muun muassa vihanneksiin, jotka maistuvat muulle kuin vedelle, tonnikalan eri muotoihin ja tietenkin juustojen ja suklaiden ihmeelliseen maailmaan, josta toipumiseen tarvitaan kohta jumppaa ja hölkkää.

Yesterday

Silloin tällöin tekee mieli mennä myttyyn ja lyödä päätä itku kurkussa seinään. 

Mahataudista ja ahdistuksesta huolimatta sain päntättyä parin viikon takaiseen, ensimmäiseen varsinaiseen, tenttiin. Istuin urheasti kaksi tuntia kynä sauhuten. Kohotin voittajana kulmakarvoja, kun joku lähti itkien ulos luokasta. Kirjoitin ja kirjoitin, vaikka vieruskaveri taitteli jatkuvasti paperimyttyjä heiluvan pöytämme alle. Palautin siistin paperin ja lähdin tyytyväisenä luokasta.

Sain hylätyn.

... ... ...

Ohjeita stressinhallintaan Pariisissa:

1. Varo ylimääräisiä vastoinkäymisiä (koirankakka, eri aikaan vaihtuvat liikennevalot, mummot ja pikkulapset)
   
2. Ota Pastis. 
   
3. Kutsu kaverit äkkiä puistoon piknikille. Varustaudu viinikaupan hyvällä rosélla, patongilla, juustolla ja mansikoilla.
   
4. Törmää sattumalta suomalaiseen tyttöön, joka asuu samalla kadulla ja haluaa sanoa moi.
   
5. Älä hermostu, vaikka vastoinkäymisiä tapahtuu.
   
6. Vatvo tenttitulosta; hauku opettajaa, tenttiä, lähdeaineistoa jne. 
   
7. Unohda se jossain vaiheessa ja nauti auringosta.