Pitkä ihana leikki

Rakas päiväkirja, rakkaat lukijat,

Mä vetäydyn.

Laukut pullottaa ja paljon piti heittää roskiin tai kadunmiehelle. Kuusi kiloa kirjoja lähti postissa, aamulla jännitetään viedäänkö multa rahat ylipainon vuoksi. Nyt lähden kävelylle. Otan viimeisen iltajätskin, johon tulee ehkä suklaamoussea ja pistaasia. Tai kookosta. Sanon Mr Loungille, alakerran vihannesukoille ja viiniveljeksille au revoir. ...Ja juuri tulleen tekstiviestin mukaan käyn joen rannassa juomassa vähän sampanjaa!

Ja mitä tähän blogiin tulee, en tiedä. Ehkä jatketaan ensi keväänä Berliinissä...

P.S. Kommentoi blogiin tai laita sähköpostia, jos esimerkiksi vaihtoon liittyvät asiat askarruttaa. Muistakin jutuista voin aivan hyvin jutella.

P.P.S. Kiitos kun luitte, oli kiva kirjoittaa.

P.P.P.S. Oon Itku pitkästä ilosta Mäntässä 2008.

Neighbourhood Today

Michael Jackson kuoli. Earth song on tänään pauhannut muun muassa Forum des Hallesissa, takapihan viiniveljeksillä, radiossa ja ohi ajavissa autoissa. Popin kuningasta on ainakin äänenvoimakkuudella ja mahtipontisella biisivalinnalla kunnioitettu tässä kaupungissa. Requiescat in pace.

Lähikaupan aasialainen kassaneiti sen sijaan sähläsi jotain pankkikorttini kanssa viimeksi kun asioin siellä. Täti ei paljon puhu, mutta ei sillä niin väliä, tänään hän nimittäin kaivoi tiskinsä alta minulle keltaisen ruusun ja hymyili anteeksipyytävästi.

Ja vielä uutinen alakerrasta. Mr Loungissa ei nykyään tarvitse enää maksaa Pastissista. Läksiäisetkin hän aikoo kuulemma minulle torstaina järjestää. Yläkerta on varattu ja tuttuun tapaan keksejä riittää kavereillekin.

Yhteenvetoja

Reilun viikon päästä palaan Suomeen ja nyt on aika (luistaa läksyistä ja) listata asioita taas pitkästä aikaa.

Mitä väitän oppineeni puolen vuoden aikana Pariisissa:

• Ranskaa
  
• Small talkkaamaan
  
• Ottamaan rennommin
  
• Nirsoilemaan kahvin suhteen
  
• Ajattelemaan musiikkia, estetiikkaa ja rytmiä
  
• Kohteliaammaksi (ainakin näennäisesti)
  
• Pariisilaista penseyttä
• Vähän kärsivällisemmäksi
  
• Nauttimaan elämästä
  
• Olemaan myöhässä
  
• Säikäyttämään kananmunan onnistuneesti
  
• Syömään tonnikalapihviä ja sushikin on jo ihan oké
  
• Pitämään pistaasijäätelöstä
  
• Erottamaan hyvän ja huonon punaviinin toisistaan
  
• Pitämään joistakin väreistä 
  
• Tajuamaan miten ympäristö vaikuttaa ihmiseen
  
• Ja miten ihmiset vaikuttaa
• Mitä eroa on paikallisella, turistilla ja sillä, joka on jotain siltä väliltä 
• Olemaan välittämättä ja sietämään
  
• Päättämään nopeammin
  
• Tanssimaan tuntikausia
• Arvioimaan enemmän ja arvostelemaan ehkä vähemmän
• Että koti voi olla missä vaan ja miten pitkään tahansa

Mitä olen ehkä unohtanut:

• Miten elää minuuttiaikataulussa
  
• Kaikkien muiden kielten kieliopit
  
• Stressaamaan kaikesta
• Millaista on asua pienessä kaupungissa
• Miten helposti Suomessa voi kierrättää kaiken
• Tunteen, kun kaikki järjestyy helposti ilman paperisotia 
• Miltä joku Oltermanni maistuu, kun eihän se maistu
• Miten autolla ajetaan
• Miksi joskus on jännittänyt tilanteita, joissa kaikki on kuitenkin puhuneet suomea
• Miten joskus sai niin monta asiaa tehtyä yhden päivän aikana eikä kuitenkaan ollut tyytyväinen
• Millaista se arkielämä on ja miten siihen pitäisi nyt suhtautua

Kuva: Andy Warhol Pop Party (google.com)

Paris, je t'aime

Päästäksesi oikeaan tunnelmaan, avaa vaikka toinen välilehti ja paina TÄSTÄ. Tämä teksti vaatii taustalleen musiikkia. Jos Ranskan ja Suomen youtubet eivät ole yhteistyössä keskenään, mene osoitteeseen www.youtube.com ja kirjoita hakukoneeseen "Camille Paris" ja klikkaa ensimmäistä linkkiä.

Eilen oli tentti, tentissä musiikkivideoanalyysi, jonka musiikki soi toivottavasti nyt taustalla. Siinä puhutaan siitä kuinka laulaja haluaisi jättää Pariisin, koska tuntee sen jo läpikotaisin. Lopussa hän kuitenkin palaa Pariisiin, koska ei sieltä voi oikeastaan lähteä. Viime päivinä tuonkaltainen suunnitelma on kytenyt itse kunkin päässä.

Risteily Seinellä on sellainen temppu, jota on ihan hauska seurata rannalta käsin. Eilen ilmainen sisäänpääsy, Erasmusbilejärjestäjä ja ehkä vähän tämä videokin houkutteli joelle. Ihan hyvät bileet, vaikka itse risteily olikin aika lyhyt. Kohta alkaa olla kaikki turistinähtävyydet kasassa.

Nyt voit vielä palata youtubeen ja katsoa videon, koska se on hyvä.

P.S. Otsikko: Elokuva Paris je t'aime, 2006, koostuu 18 "lyhytelokuvasta", jotka liittyvät jotenkin Pariisin eri alueisiin. Lyhäreissä on eri ohjaajat ja näyttelijät eli arvostettuja taiteilijoita sisältävä työryhmä oli valtava. Elokuvan osa "Bastille" (meiltä 20 minuuttia itään) tentattiin myös eilen.

Pariisin pileitä ja muita juttuja

Viikko on taas vierähtänyt vauhdilla. Tulin toiseen kotiini tiistai-iltapäivänä ja vaikka Lontoossa ja Suomessa oli mahtava loma, oli kiva tulla vielä takaisin. Viikolla oli kaksi AG:tä eli Assemblée Généralia eli massakokousta, jossa äänestetään lakon puolesta ja vastaan. Lähinnä puolesta. Vaikka yleinen ilmapiiri tuntuu olevan vihdoin kyllästynyt koko lakkoon, on oppilaiden tavoitteena kuitenkin viedä homma loppuun saakka. Ei siis koulua koko lukukautena. Erasmus-kursseja on edelleen samat kuusi tuntia viikossa ja ne teettävät jatkuvasti enemmän töitä, joten ihan pelkkää lomailua ei onneksi ole. 

Koska meillä oli vappu. 

Ranskassa vappua ei juhlita, vaikka kaupat ovatkin kiinni. (Mahdollisista vapaapäivistähän täällä ei tingitä.) Päätimme korjata asian ja järjestää juhlat 1.5. Teemana oli fancy ja international. Viimeisen päälle tälläytyneenä hurautimme taksilla (!) Buttes-Chaumontsin puistoon, joka tuntuu olevan jokaisen täällä olevan lemppari. Vanhoja puita, kallioita ja lampi. Viikonlopun kunniaksi myös poniajelua ja karuselli. 

Ensimmäinen ohjelmanumero oli ranskalainen piknik. Paikalla oli viitisentoista kaveria ja herkkuja hanhenmaksasta mansikoihin. Juustoja, patonkia, viiniä ja sampanjaa. Ai että mä viihdyin! 

Auringon kylmetessä ja herkkujen huvetessa bileet siirtyivät meille. International-teema jatkui ja vuorossa oli sushia, karjalanpiirakoita, puolalaisia piroggeja ja tsekkiläistä jälkiruokaa. Salmiakkia ei kukaan suostunut edelleenkään syömään, joten sitä on edelleen purkkikaupalla. Jenkkiä tarjottiin kotimatkalle tai säästettäväksi seuraavaan aamuun. Ysärihitit pauhasivat ja tanssilattia kävi kuumana. Ensimmäiset (ja todennäköisesti viimeiset) kotibileet suurkaupungissa järjestetty ja niistä toivuttu. 

Eilen erityisen hyvälle maistui ruoka. Aamulla mansikoita, melonia ja ananasta oli hyvä sotkea jugurttiin. Lounaaksi oli sushista ylijääneestä tonnikalasta paistettu pihvi kurkku-avokadosalaatilla. Illalla lähistöllä oleva täydellinen italialainen pizzamies vei voiton ja tuoreista raaka-aineista valmistettu, mausteita ja täytteitä säästelemätön ohut ja rapea pizza meni onnellisena mahaan.

Yhteiselo

En ole ikinä ennen asunut kämppiksen kanssa, perhettä ja Aatamia ei lasketa. Muutimme Annulin kanssa yhteen 19.1 tuntematta toisiamme juurikaan etukäteen. Olimme katselleet toisiamme ranskantunneilla pitkin syksyä ja vaihtaneet muutaman sanankin. Meillä oli samanlaiset kännykät ja pidimme molemmat vihreästä. Vaikka tulimme hyvin toimeen, luulin jo ettei välillämme olisi kuitenkaan mitään vakavampaa. Joulun lähestyessä olin varma, ettei hän koskaan kysyisi, mutta lopulta merkitsevä viesti tipahti inboxiini ja aloimme suunnitella yhteistä elämää.

Jo alusta asti oli selvää, ettei meidän kotona jaeta jääkaappia osiin tai osteta kahta samanlaista suihkusaippuaa. Emme myöskään vietä aikaa omien kavereiden kanssa tai yksin omassa huoneessa. Edellä mainittuihin on luonnolliset syynsäkin. Ensinnäkään meillä ei ole vielä omia kavereita, toisekseen minun huoneen vaatekaapissa on vessa ja Annulin huoneen poikki kuljetaan keittiöön.

Tällä viikolla asumme neljä yötä evakossa pienenpienessä yksiössä, koska vuokraisäntämme tarvitsi asuntoaan itse. Täällä emme jaa vain internettiä ja shampoota, vaan myös sängyn ja peitonkin! En olisi uskonut suhteemme etenevän näin nopeasti, mutta minkäs teet. Kaikki on mennyt tähän asti varsin hyvin, vaikka viimeyönä sainkin päälleni lähinnä lakanaa. Annuli sen sijaan valvoo dokumentoiden tunnollisesti unissapuhumisiani.

Perillä.

Lähtöpäivänä aurinko revitteli niin täysillä, että oli pakko pyyhkiä pölyt ja pestä peilejä. Huoliteltu koti tuntui ensin hyvältä idealta, mutta kaaoksesta olisi ehkä luopunut helpommin. Vähitellen ymmärsin mihin joku viime vuoden kuningasideoista oli johtanut. Minä muuttaisin Pariisiin.

Katsoin Suomea tunnin lentokoneessa kunnes ilmoitettiin, ettei kone nousisi ilmaan. Odotin bussia 15 minuuttia, istuin terminaalissa puoli tuntia ja pääsin uuteen koneeseen odottamaan. Siinä vaiheessa lentolehtinen alkoi viedä voiton Suomen tuijottelulta, eikä kyyneltäkään herunut kun nousimme lopulta ilmaan.

Pariisissa löysin (tässä järjestyksessä) loputtomia rullaporrastunneleita, laukun, lentokenttäjunan ja RER-junan. Jonkun onnettomuuden vuoksi juna ei mennyt aivan sinne minne olin matkalla, joten vaihdoin metroon. Koska 20 kiloa oli matkalaukun painoraja, tavaraa oli vain 19 kilon verran. Iltajumppa pulkassa.

Koti on ihana asunto, joka on sisustettu kummallisesti. Paras on bailaava vessa: valokatkaisija päräyttää automaattisesti radion päälle ja kanavalla soitetaan pelkkää diskojytää. Kyllä kelpaa.

Tavarat on vielä paljolti matkalaukuissa, koska vuokraisäntä tulee parin päivän visiitille kahden viikon päästä. Jääkaapista löytyy juustoa, jugurttia ja oranginaa.

Orientaatiopäivä oli yllättävän rankka. Täti puhui monta tuntia ranskaa ja kaikki piti ymmärtää. Ainakin päivämäärät, kellonajat, salinumerot, kurssijärjestelyt jne. Tarjolla oli aamupalaa: kahvia, croisantteja ja mehuja. Kahvi oli niin hyvää, vaikka termarista tulikin. Päivän lopetuksena oli tasokoe, joka oli vaikea. Ja pitkä. Lunttasin myös naapurilta yhden kohdan. 

Pitkien kävelylenkkejen, kahden vesisade- ja yhden suihkukastelun, kauppojen sekä kurssitarjottimen tutkimisen jälkeen on puhti pois ja uniaika. Jatketaan tästä.

Kuukausi lähtöön

Onneksi ihmisellä on vanhemmat, jotka pelastaa  tyttärensä, joka on innoissaan kaikesta muusta Pariisiin liittyvästä, paitsi käytännön asioista. 

Pariisin keskustassa on 46 neliön, kahdella ranskalaisella parvekkeella ja valtavilla ikkunoilla varustettu koti, joka odottaa minua ja kämppistäni. Asunto ei todellakaan vastaa kuvitelmiani opiskelija-asumisesta Pariisissa. Varustauduin alle kymmenen neliön komeroon, johon olisin juuri ja juuri mahtunut puhaltamaan uimapatjan itselleni yöksi. Nyt toteutuu  unelma asumisesta Pariisissa. Tämän kaiken mahdollistaa hyvin pohjustetut suhteet, yltiöpositiiviset yllätykset ja vanhemmat, jotka lörpöttelevät kaikenlaista taksissa. 

Koti sijoittuu suunnilleen Louvren ja Centre Pompidoun puoliväliin ja alakerrassa on kioski, josta saa varmasti ainakin patonkia ja punaviiniä. Rotanloukkuja ja torakkamyrkkyä en sitten tarvitsekaan, vaikka niitäkin saa kuulemma jokaisesta marketista. 

Muukin matkaan liittyvä järjestäytyminen alkaa olla hoidettu. Paitsi asia, jota olen siirtänyt siitä lähtien kun aloitin ranskan opiskelun ensimmäisen kerran seitsemän vuotta sitten. Jos on keksinyt tarpeeksi monta keinoa kiertää lukusanat, ei niitä välttämättä tunne tarvitsevansa ollenkaan. Ennen kuin muuttaa Ranskaan ainakaan... Opettelen ne joululomalla. 

Tai lentokoneessa.