En ole ikinä ennen asunut kämppiksen kanssa, perhettä ja Aatamia ei lasketa. Muutimme Annulin kanssa yhteen 19.1 tuntematta toisiamme juurikaan etukäteen. Olimme katselleet toisiamme ranskantunneilla pitkin syksyä ja vaihtaneet muutaman sanankin. Meillä oli samanlaiset kännykät ja pidimme molemmat vihreästä. Vaikka tulimme hyvin toimeen, luulin jo ettei välillämme olisi kuitenkaan mitään vakavampaa. Joulun lähestyessä olin varma, ettei hän koskaan kysyisi, mutta lopulta merkitsevä viesti tipahti inboxiini ja aloimme suunnitella yhteistä elämää.
Jo alusta asti oli selvää, ettei meidän kotona jaeta jääkaappia osiin tai osteta kahta samanlaista suihkusaippuaa. Emme myöskään vietä aikaa omien kavereiden kanssa tai yksin omassa huoneessa. Edellä mainittuihin on luonnolliset syynsäkin. Ensinnäkään meillä ei ole vielä omia kavereita, toisekseen minun huoneen vaatekaapissa on vessa ja Annulin huoneen poikki kuljetaan keittiöön.
Tällä viikolla asumme neljä yötä evakossa pienenpienessä yksiössä, koska vuokraisäntämme tarvitsi asuntoaan itse. Täällä emme jaa vain internettiä ja shampoota, vaan myös sängyn ja peitonkin! En olisi uskonut suhteemme etenevän näin nopeasti, mutta minkäs teet. Kaikki on mennyt tähän asti varsin hyvin, vaikka viimeyönä sainkin päälleni lähinnä lakanaa. Annuli sen sijaan valvoo dokumentoiden tunnollisesti unissapuhumisiani.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti