Eikä siis mikään "sinnepäin ja sennäköinen", vaan todellakin: Selma tai Patty Simpsoneista (dubattuna ranskaks, bien sûr). Leopardikuvioinen turkki notkui naulakossa, kun astelin hitaasti Selman eteen. Kysyinko voisinko osallistua kurssille "kreikkalaiset myytit nykypäivän teatterissa". Se oli mahdollista, mutta minun tulisi luetella naiselle kurssin kilometrin pituinen koodi. Ojensin opintoohjelmasta ympyröimääni kurssia Pattylle, joka ei katsonut sinne päinkään. Takellellen aloitin kirjainten ja numeroiden tavaamisen, Selma veteli viimeisiä savujaan ja naputti sanelua kyllästyneenä koneelle. Kun vihdoin pääsin loppuun asti, hän ilmoitti ettei täällä ole sellaista kurssia. Itkun ja raivon sekaisin tunnelmin tuijotin sitä kikkarapehkoa ja toivoin, että se polttaisi edes sormensa."Le code!"
Aloitin alusta. Tällä kertaa Patty keskeytti jo heti alkuunsa ja ilmoitti, että koodi tulee lukea tietynmittaisina luku- ja kirjainsarjoina.
Viimein kurssi löytyi koneelta ja minun piti enää kertoa kuka olen. Valitettavasti nimi ei Selmalle kelvannut; hänelle olen vain (ja ainoastaan) opiskelijakortin numerosarja. Tässä vaiheessa lukijaa ei ehkä enää kiinnosta tämä tarina, eikä Selmaakaan. Hän soitti jollekin jostain asiasta, joka ei liittynyt minuun tai käsillä olevaan tilanteeseen millään tavalla. Lopuksi kysymyksiini vastattiin: "en tiedä eikä voisi vähempää kiinnostaa".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti