Pariisin pileitä ja muita juttuja

Viikko on taas vierähtänyt vauhdilla. Tulin toiseen kotiini tiistai-iltapäivänä ja vaikka Lontoossa ja Suomessa oli mahtava loma, oli kiva tulla vielä takaisin. Viikolla oli kaksi AG:tä eli Assemblée Généralia eli massakokousta, jossa äänestetään lakon puolesta ja vastaan. Lähinnä puolesta. Vaikka yleinen ilmapiiri tuntuu olevan vihdoin kyllästynyt koko lakkoon, on oppilaiden tavoitteena kuitenkin viedä homma loppuun saakka. Ei siis koulua koko lukukautena. Erasmus-kursseja on edelleen samat kuusi tuntia viikossa ja ne teettävät jatkuvasti enemmän töitä, joten ihan pelkkää lomailua ei onneksi ole. 

Koska meillä oli vappu. 

Ranskassa vappua ei juhlita, vaikka kaupat ovatkin kiinni. (Mahdollisista vapaapäivistähän täällä ei tingitä.) Päätimme korjata asian ja järjestää juhlat 1.5. Teemana oli fancy ja international. Viimeisen päälle tälläytyneenä hurautimme taksilla (!) Buttes-Chaumontsin puistoon, joka tuntuu olevan jokaisen täällä olevan lemppari. Vanhoja puita, kallioita ja lampi. Viikonlopun kunniaksi myös poniajelua ja karuselli. 

Ensimmäinen ohjelmanumero oli ranskalainen piknik. Paikalla oli viitisentoista kaveria ja herkkuja hanhenmaksasta mansikoihin. Juustoja, patonkia, viiniä ja sampanjaa. Ai että mä viihdyin! 

Auringon kylmetessä ja herkkujen huvetessa bileet siirtyivät meille. International-teema jatkui ja vuorossa oli sushia, karjalanpiirakoita, puolalaisia piroggeja ja tsekkiläistä jälkiruokaa. Salmiakkia ei kukaan suostunut edelleenkään syömään, joten sitä on edelleen purkkikaupalla. Jenkkiä tarjottiin kotimatkalle tai säästettäväksi seuraavaan aamuun. Ysärihitit pauhasivat ja tanssilattia kävi kuumana. Ensimmäiset (ja todennäköisesti viimeiset) kotibileet suurkaupungissa järjestetty ja niistä toivuttu. 

Eilen erityisen hyvälle maistui ruoka. Aamulla mansikoita, melonia ja ananasta oli hyvä sotkea jugurttiin. Lounaaksi oli sushista ylijääneestä tonnikalasta paistettu pihvi kurkku-avokadosalaatilla. Illalla lähistöllä oleva täydellinen italialainen pizzamies vei voiton ja tuoreista raaka-aineista valmistettu, mausteita ja täytteitä säästelemätön ohut ja rapea pizza meni onnellisena mahaan.

Champagne

Kirjoitin muutama viikko sitten viinistä ja viinin maistelusta. Aloin päästä jyvälle eri alueiden, rypäleiden ja ilmastojen merkityksestä, viinin hinnan ja maun välisestä suhteesta ja viinin valmistamisen käsityömäisyydestä. Olen myös kirjoittanut shampanja-juhlista ja kaikille onkin varmasti selvää, että a) pidän viinistä, mutta b) rakastan sampanjaa. 

Siispä en voinut kieltäytyä veljeni ehdotuksesta, joka oli maaseutumatka Champagneen, vaikka tavallaan se olisi voinut olla romanttinen retki tyttöystävän kanssa kahdestaankin. Kolmas pyörä pakattiin kuitenkin mukaan suoraan koulusta. Harkitsimme hetken avoauton vuokraamista, koska kaikissa elokuvissakin ne ajaa sellaisilla Ranskan maaseudulla. Junalla Champagneen pääsee Pariisista kuitenkin puolessatoista tunnissa ja liput maksavat vain noin 15-20€.   

Pidin viinin vertailua Vanhojen ja Fiksujen ja Rikkaiden puuhana ennen kuin asuin täällä. Sampanjan vertailusta sen sijaan en uskaltanut uneksiakaan. Mutta sehän on vielä paljon siistimpää kuin edellä mainittu! Hyvä sampanja on ihanaa. Maistettuaan sellaista ei voi kuin hymyillä. Kahden lasin jälkeen naurattaa jo kovasti. Kolmannen lasin jälkeen elämä on ihanaa, maisema on kaunis ja rakkaus pulppuaa. Sellaista ei tapahdu kuin sampanjan kanssa; kaljasta tulee pissahätä ja viinasta rähinä. Siispä pitäydyn sampanjassa, joka sopii muuten monenlaisen ruuan kanssa, vaikka usein sitä tarjoillaan (hintansa vuoksi?) lähinnä aperitiivina ja alkupalan seurana.

Champagnesta Suomeen lähtee huomenna matkalaukku, jonka hienostunut sisältö painaa 40 kg ja koostuu 10 litrasta sampanjaa.

Vaihto-orientaatiossa kerrottiin, että kotimaahan palattuaan on jossain määrin eri ihminen. Minusta on ainakin tullut entistä pahempi kulinaristi, jos ei muuta. Olen tutustunut viinien lisäksi muun muassa vihanneksiin, jotka maistuvat muulle kuin vedelle, tonnikalan eri muotoihin ja tietenkin juustojen ja suklaiden ihmeelliseen maailmaan, josta toipumiseen tarvitaan kohta jumppaa ja hölkkää.

Aurinko aurinko plaa plaa plaa

Mahtautisen ruokalista Pariisissa:

1. Lämmintä maitoa vaniljalla tai kanelilla.
2. Ananas, avokado ja muut hedelmät ja vihannekset, jotka todella maistuvat jollekin.
3. Sipulikeitto ja kaikenlaiset muutkin keitot ja mössöt.
4. Italialainen jäätelö.
5. Maustamaton jugurtti.

Kun kämppiskin pakkaa tavaransa ja lähtee viikonlopuksi etelään, ei voi muuta kuin:

1. Ajaa metrolla satunnaiselle päätepysäkille ja kävellä kotiin.
2. Poiketa aurinkoisen päivän kunniaksi kasvitieteelliseen puutarhaan, jossa vompatit ja pesukarhut naurattaa.
3. Päivittää blogia.
4. Mennä leffaan neljännen kerran kuukauden sisällä.
5. Maata kippurassa ja manata mahaa.
6. Aloittaa esitelmän teko aiheena Pariisin metro. (toim. huom. niin varmaan!)

Kuva: Anna Seppälä

P.S. Täällä sataa kuulemma ensi viikolla lunta.

Lettuja ja Nutellaa

Eilen kaksi suomalaista kohtasi kaksi tsekkiä, yhden puolalaisen ja yhden romanialaisen lettukesteillä. Paikallinen crêpe muistuttaa suomalaista lettua, mutta se täytetään hillon ja kermavaahdon sijaan esimerkiksi Nutellalla, hunajalla tai kookoksella. Suolaisista täytteistä esimerkiksi perinteinen tomaatti, basilika, mozzarella on aika hyvä.

Eiliset letut olivat huomattavasti parempia kuin ne, joita saa joka kadunkulmasta. Luulen, että se johtui vain ja ainoastaan siitä, että Nutellaa sai kauhoa itse oman lettunsa päälle, eikä sen kanssa todellakaan säästelty! Toinen tsekeistä viettikin loppuillan purkin ja lusikan kanssa.  

Patongista

Hiihtolomasta pidetään ranskalaisissa yliopistoissa huomattavasti tiukemmin kiinni kuin Suomessa. Aurinkoa on tullut lisää ja talvitakki on pakattu Suomeen lähtevään laukkuun. Kunpa pian ruskean ja harmaan sävyt vaihtuisivat lähemmäksi vihreää.

En pysynyt aivan mukana kämppikseni patonkivertailussa, kun hän jo oli löytänyt suosikkinsa, josta ei tingitä. Nyt, Annulin loikoillessa Thaimaan auringon alla, palasin asiaan ja aloitin vertailun toisen erän. Leipäkoriin vakiintuneen perinteistä patonkia ohuemman ja rapeamman version nimi muistuttaa huilua ja sitä saa Paul-nimisestä leipomoketjusta. Parhaassa huilussa on käytetty kuutta eri viljaa ja toisin kuin yleensä, jyvät ja siemenet ovat taikinassa, eivätkä ainoastaan ripoteltu patongin pinnalle. Tilaamalla leipomosta "leivän", saa patonkia hieman paksumman ja ehkä pehmeäkuorisemman version. Sisältö ei ole aivan saksalaisen sämpylän kaltaista höttöä, mutta saa siitäkin muovailtua pallon. Oma suosikkini on tällä hetkellä naapurileipomon "perinteinen patonki", jota on valmistettu samalla reseptillä vuosikymmenet. Se muistuttaa vähän suomalaista maalaispatonkia, joka maistuu muullekin kuin vaalealle vehnälle. Sen rapeus ei hajota suupieliä, vaan on juuri sopiva. Sisällöstä saa muovailtua pienen pallon, mutta se on "leipää" kiinteämpää. Patongin valmistukseen ei käytetä rasvaa, joten se kuivuu varsin nopeasti. Onneksi hyvät juustot takaavat, ettei leipää yleensä jää yli (tai päivittäinen rasvan tarve jää ylittymättä). Jokaisella pariisilaisella on suosikkileipomonsa ja siellä suosikkileipä. Leipomoita on joka kadun kulmassa, mutta Sitä Oikeata täytyy hakea. Leipätiskille jonottavien määrä helpottaa hyvän Boulangerien löytymisessä.

Ystävänpäivä

Ystävänpäivä tarkoitti ala-asteella vaaleanpunaista kartonkia ja epämääräisiä tunnustuksia. Sen jälkeen se on tuntunut lähinnä rahastukselta: sydämenmuotoinen keksi maksaa viereisessä Patisseriassa 6,80€ vain tänään!  Ystävänpäivä on kuitenkin hyvä syy etsiä kaupungin kuumimmat bileet, nousta vihdoin korkokengille, kähertää tukkaa ja juoda shamppanjaa.

 

En ole aivan varma, miksi juuri meidän sähköpostiin tuli kutsut huippuhienoon Cabaret-nimiseen klubiin, jossa ensimmäinen puolitoista tuntia on varattu kutsuvieraille, joita hemmotellaan ilmaisella baarilla. Koska mekko on tiukka, pömppömahaa vältellään salaatilla, jossa tosin on aivan kaikkea (salaattia, kurkkua, tomaattia, maissia, kananmunaa, chilitomaattitonnikalaa, sörssöjä, mausteita, paprikaa, valkosipulia, kesäkupritsaa, bataattia, herkkusieniä...)

Jälkiruokana oli valkosuklaapallo, jonka sisällä täydellinen tumma ja suussasulava täyte. Siitä en ehtinyt saada fotoa, kun se hävisi niin nopeasti. Seuraavassa kuvassa ylipuhun korkokenkäni pitämään minut pystyssä ja olemaan aiheuttamatta rakkuloita. Kuva on minun huoneestani, josta luvassa yksityiskohtaisempi esittely jossain vaiheessa. Hauskaa ystävänpäivää!