tiistai 16. joulukuuta 2008

Kuukausi lähtöön

Onneksi ihmisellä on vanhemmat, jotka pelastaa  tyttärensä, joka on innoissaan kaikesta muusta Pariisiin liittyvästä, paitsi käytännön asioista. 

Pariisin keskustassa on 46 neliön, kahdella ranskalaisella parvekkeella ja valtavilla ikkunoilla varustettu koti, joka odottaa minua ja kämppistäni. Asunto ei todellakaan vastaa kuvitelmiani opiskelija-asumisesta Pariisissa. Varustauduin alle kymmenen neliön komeroon, johon olisin juuri ja juuri mahtunut puhaltamaan uimapatjan itselleni yöksi. Nyt toteutuu  unelma asumisesta Pariisissa. Tämän kaiken mahdollistaa hyvin pohjustetut suhteet, yltiöpositiiviset yllätykset ja vanhemmat, jotka lörpöttelevät kaikenlaista taksissa. 

Koti sijoittuu suunnilleen Louvren ja Centre Pompidoun puoliväliin ja alakerrassa on kioski, josta saa varmasti ainakin patonkia ja punaviiniä. Rotanloukkuja ja torakkamyrkkyä en sitten tarvitsekaan, vaikka niitäkin saa kuulemma jokaisesta marketista. 

Muukin matkaan liittyvä järjestäytyminen alkaa olla hoidettu. Paitsi asia, jota olen siirtänyt siitä lähtien kun aloitin ranskan opiskelun ensimmäisen kerran seitsemän vuotta sitten. Jos on keksinyt tarpeeksi monta keinoa kiertää lukusanat, ei niitä välttämättä tunne tarvitsevansa ollenkaan. Ennen kuin muuttaa Ranskaan ainakaan... Opettelen ne joululomalla. 
Tai lentokoneessa.

keskiviikko 10. joulukuuta 2008

Jokavuotinen ahdistus

Päätin juuri, että omaan blogiin saa kirjoittaa muustakin kuin vaihtoon liittyvistä asioista.

Kolmena edellisenä vuonna olen pyrkinyt kouluun, josta saa koulutuksen, suhteet ja paperin, jotka minä haluan. Tehtävät ja ihmiset on joka vuosi samat, mutta itsestään pitäisi aina löytää jotain uutta. Pelkkä ajatus pääsykoetilanteesta saa hien virtaamaan ja mahan kuralle. Sisäänpääsyyn vaaditaan yksinkertaistettuna keskittymistä, yllättämistä ja jännityksen hallintaa. Kuullostaa normaalilta koetilanteelta, mutta siellä kriteerit on pingotettu äärimmäisyyksiin asti. Kauhukertomuksia riittää, minä en. Vielä. 

Raja halun ja pakkomielteen välillä on haalistunut, mutta sitä tässä kai vaaditaankin. Motivaatio tarkoittaa ainakin jotain aivan muuta kuin niissä neljässä muussa korkeakoulussa, joihin olen pyrkinyt. Viimeiseen pääsin sisään huumorilla.

Luin juuri ennakkotehtävät, joista yhtä tehtävää on vähän muutettu(!!) ja toinen on täysin uusi(!!!). Loput on samoja. Päätin, että en hae tänä vuonna.

Raadin ohjeiden mukaisesti aion kasvaa, ja lähteä Pariisiin. Sieltä saa kuulemma hyvää juustoa.