Kevät ja muita tärkeitä asioita.

Vihdoin se tuli. Aurinko, 17 astetta, vihertävät puut ja, jos mahdollista, entistä enemmän koirankakkaa. Talvitakki lähti Suomeen muutama viikko sitten, seuraava vierailija saa mukaansa saappaat. Vieraita onkin piisannut. Koska Guadaloupe on Ranskan siirtomaa, on täysin ymmärrettävää, että sielläkin ollaan lakossa. Merin piti mennä sinne töihin, mutta jäikin Pariisiin jumiin - kuukaudeksi! Tänään matka jatkui Toulouse:in (terveiset suomenkielen opiskelijoille) josta muutaman viikon pituinen nykysirkuskeikkailu Ranskassa alkaa. Tuntuu hassulta jatkaa elämää kotona kahdestaan kämppiksen kanssa, toisaalta hirvittää, kun simultaanitulkki häipyi. 

Koulun blokki on hajaantunut ja opiskelijat tahtovat takaisin kouluun. Opettajat sen sijaan ovat nyt entistä tehokkaammin lakossa, eli lomaksihan tämäkin viikko taas kääntyi. Typerää, koska jo viikkoja siirtyneen kiipeilyn piti alkaa ylihuomenna. Toisaalta mukavaa, kun voi keskellä viikkoa pitää sushi- ja pastiskekkerit Sacré-Coeurin portailla. 

Viime päivinä mahassa on möyrinyt mato. En tiedä tuliko se ruuasta, kauniista säästä vai jonkun aivastuksesta, mutta vääntöä ja kivistystä piisaa. Muuten kaikki rock'n'roll.

Näitä päiviä

+ 7, aurinko ja tyyni oli paljon parempi kuin -4 ja jäätävä tuuli, joka iskee suoraan varpaisiin ja nenään. Miksi jätin pipon Suomeen? Miksei täällä ole kevät? Yksinkertaiset ikkunat eli parvekkeiden ovet ja halkeama lasissa takaavat, että sisälläkin on kylmä. Eilen maassa oli jopa sitä valkoista tahnaa, jota en olisi halunnut tänä vuonna enää nähdä. Villasukat jalassa ja viisi kerrosta paitoja päällä keittelin sipulikeittoa koko perheelle. Valkoviini, oikea juusto ja patonki takasivat täydellisen makuelämyksen ja kurjuus oli poissa. 

Kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina sisäänpääsy Pompidouhun on ilmainen. Museon arkkitehti halusi näyttää kaikelle kansalle miten iso talo toimii; putket ja rakenteet on jätetty reilusti näkyville ja sepäs näyttää nykytaiteelta. Päätimme tutustua Pompidouhunkin pala kerrallaan vältellen taideähkyä (uhka on todellinen: myöhästynyt lento ja innokas äiti pakottivat kerran seitsemään museoon samana päivänä.) Seuraava kerta on ehkä kuukauden päästä, tai mahdollisesti jo aikaisemmin; ei ne liput nyt niin kalliita ole.

Viikonloppuisin, esimerkiksi lauantaisin avaa  kaupungin suurin ja suosituin ulkoilmatori telineensä ja markiisinsa. Tavaraa ja ihmisiä levittäytyy 6 hehtaarin alueelle ja mekin oltiin siellä. Torilla myydään antiikkia, taidetta, aarteita ja roskaa, kalliilla ja halvalla. Varsinainen kirpputoriosa jäi tällä kertaa näkemättä, sillä hyytävä tuuli pakotti kotiin. Nähtävää jäi kuitenkin niin paljon, että menemme varmasti takaisin keväämmällä.

Koulun opettajat päättävät itse ovatko he lakossa vai eivät, eiliset luennot pidettiin normaalisti, vaikka ihmisiä oli tavallista vähemmän paikalla. Vuokraisäntä tulee ensi viikoksi ja meidän pitää kadota jonnekin. Olemme menossa tänään katsomaan halvahkoa asuntoa Bastillessa, jota mukavan tuntuinen Emma vuokraa. Varasuunnitelmahotellikin on löytynyt. 

Ja illalla ensimmäiset oikeat Erasmus-bileet!