Koska meillä on loma

Olen tehnyt seuraavia asioita ensimmäistä kertaa ikinä!

1. Syönyt sushia. (Se oli ihan jees, mutta en ihan tajua miksi se on niin pop) 

2. Ostanut alen loppurysästä korkokengät arkikäyttöön, koska asun Pariisissa. (Ne on niin korkeat ja niin kauniit, että ehkä säilön ne kuitenkin vitriiniin)

3. Ollut juusto- ja patonkilakossa Pariisissa kansallisen lakkopäivän vuoksi. (Täysin turhaa ja ärsyttävää puuhaa)

4. Ollut kahdesti leffalippuluukulla, mutta palannut kotiin. (Änky, tunku ja liput loppu)

5. Tehnyt perusteellista kahvivertailua kotikadun kuppiloissa. (Kallista, mutta mieltäylentävää yleensä)

6. Saanut huutoa hotellivirkailijalta ja lähtenyt ovet paukkuen paikalta. (Yritettiin löytää yöpaikkaa ensi viikoksi, muttei todellakaaan oltu tervetulleita kyseiseen majataloon)

Lakkomeininkejä

Kämppis syö patonkia ja ihmettelee hulinoiden vasta alkaessa.

Ihmisiä kerääntyy sankoin joukoin Place de la Bastillelle.

Tästä se sitten lähti.

Siihen tyssäs.

Olihan siitä puhuttu. Että se on ihan tavallista Pariisissa ja sellaista tapahtuu usein. Huumorilla niitä juttuja kuuntelin ja olin varma ettei se omalle kohdalle satu. Tai jos sattuisikin, niin mitäs sitten. En kuitenkaan ajatellut, että jo ensimmäisellä kouluviikolla. Vastahan sain eilen ilmottauduttua viimeiselle kurssille ja lukujärjestys tuli vihdoin valmiiksi. Kaikenlaisista kommelluksista oli selvitty ja arki olisi vihdoin alkamassa. Jotain omituista hässäkkää siellä oli ja vähitellen tajusin, että

Sorbonne 3 (mun koulu) on lakossa. Ja julkinen liikenne kans.

Ensimmäinen koulupäivä

Teatteri- ja tanssikurssi alkoi lupaavasti. Opettaja oli miellyttävä pieni rouva ja kurssin sisältö vaikutti mielenkiintoiselta. Opettaja istui pöydän ääreen ja kertoi tanssin historiasta esittävänä taiteenlajina. Välillä liitutaululle ilmestyi joku keskeinen nimi ja opettaja palasi taas pöydän ääreen. Ensimmäisen puolen tunnin aikana olin kirjoittanut vihkoon jo kolme sivua lauseita ja sanoja. Luokkahuone oli aika ankea ja pimeä, mutta tunnelma oli rento ja rauhallinen. Tuolit olivat kovat ja jotenkin kapeammat kuin Suomessa. Toppasin omani takilla, istuin tukevasti ja seurasin opettajaa tiiviisti, kunnes se alkoi.

Yhtäkkiä lipesin ja valuin. Ympärillä olevat opiskelijat nauroivat, minä en ymmärtänyt vitsiä. Opettajan puheesta sai kiinni vain yksittäisiä sanoja.  Takki oli puoliksi lattialla. En tajunnut muistiinpanoistani mitään enkä ymmärtänyt sanaakaan tästä kielestä.

Iltapäivällä hermostutti palata koululle. 

Elokuvakurssi on tarkoitettu toisen vuoden opiskelijoille, enkä minä tiedä elokuvista, ainakaan ranskalaisista taide-elokuvista, mitään. Luokan edessä oleva hassun näköinen nainen istui pöydän taakse ja alkoi kertoa juttuja. Pikkuhiljaa hän innostui, ääni voimistui ja lopputunnista kädetkin liikkuivat. Välillä katsottiin videopätkiä 60-luvulta ja sitten taas kuunneltiin. Uudessa ja hienossa cinéma-vihkossani on paljon selkeitä muistiinpanoja, ymmärsin ja olin hienosti mukana kokonaiset kaksi tuntia!

Kaikkensa tekee, ettei vaikuttaisi niin turistilta, silti...

1. Kun jättää kartan kotiin, eksyy.

2. Kun yrittää puhua nopeasti ranskaa, ei saa siitä itsekään mitään tolkkua saati sitten paikallinen. (Sotkun jälkeinen hiljaisuus kestää tunnin)

3. Fraasisanakirja on ollut turhan kovassa käytössä, kun vastaa kassatädin tervehdykseen tokaisemalla pirteästi "näkemiin".

4. Törmää ruokalassa poikaan ja pudottaa tämän suklaakakun lattialle.

5. Sovittaa korukaupassa sormusta, eikä saa sitä irti sormestaan. Lopulta se lentää kaaressa patterin taakse, josta sitä kontataan nolona hakemaan.

Kuva: Anna Seppälä

Louvrea ja vähän muutakin

Paikallisia opiskelijarientoloita on nyt testattu ja hyviksi todettu; viini on halpaa ja hyvää. Pariisi on myös hyvä paikka viettää bileiden jälkeistä päivää: suklaapuodit tarjoavat täydellisiä herkkuja, crêppejä on tarjolla kaikkialla ja menu maksaa 10-20€. Eilen oli alen loppurysäys ja ihmisiä liikkeellä läjäpäin, kävimme kääntymässä tavaratalon ovella; sisään ei mahtunut.

Ähkyssä kolmen ruokalajin illallisesta ja ihmismäärästä päätimme tehdä tänään jotain hyvin paikallista. Lähdimme lenkille Louvren takapihalle, jossa pariisilaiset hölkkäsivät, pelasivat jalkapalloa ja istuskelivat. Yksikään katse ei viipynyt vaaleassa tukassa turhan pitkään, turistikrääsämyyjät eivät edes katsoneet meihin päinkään ja välillä tuntui että olimme itse turistien kuvauskohteena ilmentämässä ranskalaista sunnuntaita. 

Louvre, joka siis sijaitsee suunnilleen takapihallamme, houkutteli myös sisään. Ostimme vuosikortin (15€) ja ajattelimme, että perehdymme pieniin osiin kerralla. Tänään kohteina oli Egypti, keski-aika ja Louvren historia. Aiomme käyttää vuosikorttiamme aktiivisesti ja vierailla pytingissä aina, kun tuntuu siltä. 

Tulimme patongin kanssa kotiin ja söimme pastaa ja juustoja. Huomenna pitäisi aloittaa koulunkäynti.

Huomioita pariisilaisesta asiakaspalvelusta

1. Myyjät hengailee kaupoissa, juttelee joka suuntaan ja kaikille yhtäaikaa, pakkaa tavaroita pitkään ja hartaasti, avaa paketteja ja pakkaa ne uudestaan, korjailee kollegan paketointeja, vastailee puhelimeen ja tekee kaikkea muuta kuin palvelee asiakkaita.

2. Jos kassaneiti tekee virheen, se korjataan infossa kovaäänisesti ja vihaisesti. Virhe on luonnollisesti asiakkaan syytä, vaikka huomaamatta jätetty ale-lappu on suuri ja kirkkaan punainen.

3. Myyjiä kiinnostaa enemmän mistä maasta asiakas on ja miltä asiakas näyttää kuin se, mitä tämä haluaisi ostaa.

4. Jos kysyy jotain, myyjä pyörittelee silmiä ja saattaa vastata laiskasti kolmannella kerralla.

5. Kassat saattavat olla kiinni keskellä vilkkainta shoppailuaikaa. Myyjät juttelevat keskenään, viilaavat kynsiään tai surffaavat internetin ihmeellisessä maailmassa. Ketään ei kiinnosta myydä mitään ja asiakasjono kasvaa. Asiakas on ärsyttävä, jos pyytää saada maksaa tuotteen.

Väsyneitä tilanteita

Aamulla oli tarkoitus paikata huonosti nukuttuja öitä, mutta heräsimme poraan, ambulanssiin, naapurin vasaraan ja kadulla huutaviin työmiehiin haukkoina. Onneksi sirkus ei ala täällä seitsemältä. Päivä on taas käytetty loppuun. Vielä vähän dubattua telkkaria ja sitten nukkumaan.

Ilmottauduin teatteri-, elokuva-, kehonrakennus eiku kehonhuolto- ja kiipeilykursseille. Lisäksi on kieli ja kulttuurikursseja. Kirjallisuus vahingossa unohtui, josta Mme Macheras todennäköisesti pillastuu. Yksi hermoromahdus jo todistettiin, kun emme ymmärtäneet käyttää imperfektiä. Nainen HUUSI ja KILJUI ja juoksenteli ympäri koulua. Show alkoi aivan yllättäen ja pokkaa pidettiin kaksin käsin. Näihin pitää kuulemma varautua. 

Lisää seuraa sitten kun silmät pysyy auki ja aivo toimii.

Perillä.

Lähtöpäivänä aurinko revitteli niin täysillä, että oli pakko pyyhkiä pölyt ja pestä peilejä. Huoliteltu koti tuntui ensin hyvältä idealta, mutta kaaoksesta olisi ehkä luopunut helpommin. Vähitellen ymmärsin mihin joku viime vuoden kuningasideoista oli johtanut. Minä muuttaisin Pariisiin.

Katsoin Suomea tunnin lentokoneessa kunnes ilmoitettiin, ettei kone nousisi ilmaan. Odotin bussia 15 minuuttia, istuin terminaalissa puoli tuntia ja pääsin uuteen koneeseen odottamaan. Siinä vaiheessa lentolehtinen alkoi viedä voiton Suomen tuijottelulta, eikä kyyneltäkään herunut kun nousimme lopulta ilmaan.

Pariisissa löysin (tässä järjestyksessä) loputtomia rullaporrastunneleita, laukun, lentokenttäjunan ja RER-junan. Jonkun onnettomuuden vuoksi juna ei mennyt aivan sinne minne olin matkalla, joten vaihdoin metroon. Koska 20 kiloa oli matkalaukun painoraja, tavaraa oli vain 19 kilon verran. Iltajumppa pulkassa.

Koti on ihana asunto, joka on sisustettu kummallisesti. Paras on bailaava vessa: valokatkaisija päräyttää automaattisesti radion päälle ja kanavalla soitetaan pelkkää diskojytää. Kyllä kelpaa.

Tavarat on vielä paljolti matkalaukuissa, koska vuokraisäntä tulee parin päivän visiitille kahden viikon päästä. Jääkaapista löytyy juustoa, jugurttia ja oranginaa.

Orientaatiopäivä oli yllättävän rankka. Täti puhui monta tuntia ranskaa ja kaikki piti ymmärtää. Ainakin päivämäärät, kellonajat, salinumerot, kurssijärjestelyt jne. Tarjolla oli aamupalaa: kahvia, croisantteja ja mehuja. Kahvi oli niin hyvää, vaikka termarista tulikin. Päivän lopetuksena oli tasokoe, joka oli vaikea. Ja pitkä. Lunttasin myös naapurilta yhden kohdan. 

Pitkien kävelylenkkejen, kahden vesisade- ja yhden suihkukastelun, kauppojen sekä kurssitarjottimen tutkimisen jälkeen on puhti pois ja uniaika. Jatketaan tästä.