Ensimmäinen koulupäivä

Teatteri- ja tanssikurssi alkoi lupaavasti. Opettaja oli miellyttävä pieni rouva ja kurssin sisältö vaikutti mielenkiintoiselta. Opettaja istui pöydän ääreen ja kertoi tanssin historiasta esittävänä taiteenlajina. Välillä liitutaululle ilmestyi joku keskeinen nimi ja opettaja palasi taas pöydän ääreen. Ensimmäisen puolen tunnin aikana olin kirjoittanut vihkoon jo kolme sivua lauseita ja sanoja. Luokkahuone oli aika ankea ja pimeä, mutta tunnelma oli rento ja rauhallinen. Tuolit olivat kovat ja jotenkin kapeammat kuin Suomessa. Toppasin omani takilla, istuin tukevasti ja seurasin opettajaa tiiviisti, kunnes se alkoi.

Yhtäkkiä lipesin ja valuin. Ympärillä olevat opiskelijat nauroivat, minä en ymmärtänyt vitsiä. Opettajan puheesta sai kiinni vain yksittäisiä sanoja.  Takki oli puoliksi lattialla. En tajunnut muistiinpanoistani mitään enkä ymmärtänyt sanaakaan tästä kielestä.

Iltapäivällä hermostutti palata koululle. 

Elokuvakurssi on tarkoitettu toisen vuoden opiskelijoille, enkä minä tiedä elokuvista, ainakaan ranskalaisista taide-elokuvista, mitään. Luokan edessä oleva hassun näköinen nainen istui pöydän taakse ja alkoi kertoa juttuja. Pikkuhiljaa hän innostui, ääni voimistui ja lopputunnista kädetkin liikkuivat. Välillä katsottiin videopätkiä 60-luvulta ja sitten taas kuunneltiin. Uudessa ja hienossa cinéma-vihkossani on paljon selkeitä muistiinpanoja, ymmärsin ja olin hienosti mukana kokonaiset kaksi tuntia!