Pitkä ihana leikki

Rakas päiväkirja, rakkaat lukijat,

Mä vetäydyn.

Laukut pullottaa ja paljon piti heittää roskiin tai kadunmiehelle. Kuusi kiloa kirjoja lähti postissa, aamulla jännitetään viedäänkö multa rahat ylipainon vuoksi. Nyt lähden kävelylle. Otan viimeisen iltajätskin, johon tulee ehkä suklaamoussea ja pistaasia. Tai kookosta. Sanon Mr Loungille, alakerran vihannesukoille ja viiniveljeksille au revoir. ...Ja juuri tulleen tekstiviestin mukaan käyn joen rannassa juomassa vähän sampanjaa!

Ja mitä tähän blogiin tulee, en tiedä. Ehkä jatketaan ensi keväänä Berliinissä...

P.S. Kommentoi blogiin tai laita sähköpostia, jos esimerkiksi vaihtoon liittyvät asiat askarruttaa. Muistakin jutuista voin aivan hyvin jutella.

P.P.S. Kiitos kun luitte, oli kiva kirjoittaa.

P.P.P.S. Oon Itku pitkästä ilosta Mäntässä 2008.

Solidays 2009

Jokavuotinen festariremuaminen uhkasi jäädä tältä kesältä väliin, mutta onneksi tulin viime hetkillä järkiini ja ostin yhden päivän lipun Pariisin kupeessa järjestettäville Solidays-festivaaleille. Mukaan pakattiin mansikoita, aurinkolasit, typerä hattu, hyvä fiilis, kulahtanut mekko, aurinkorasvaa, kauniita tyttöjä ja kesämiehiä, kirsikoita ja hyvää roséta.

Solidays on suuri festivaali, jossa musiikkia tarjoillaan reggaesta elektroon. Ohjelmistoa leimaa rento meininki, tanssittavuus ja vaihtoehtoisuus. Festivaaleihin liittyy myös AIDSin vastainen kampanjointi, solidaarisuus ja puolivakava hippeys. Bändien lisäksi tarjolla oli benji-hyppyjä, pilven polttoa, huvipuistosta lainattuja laitteita ja silent disco. Kahteen jälkimmäiseen osallistuimme ja olipa hauskaa! Silent discossa ihmisille jaetaan kuulokkeet, joissa disko jytää.

Kuulokkeet saa myös kytkettyä pois päältä välillä, jolloin itsekseen hytkyvät ja epävireisesti hoilaavat ihmiset naurattaa.

Keikoilla oli hyvä meininki. Paljon ranskalaisia bändejä ja rentoa poljentaa. Lämpötilat huitelivat taas kolmenkymmenen asteen yläpuolella, mutta yleisöön kohdistettiin toistuvasti raikkaita vesisuihkuja. Alla olevassa kuvassa en ole aivan messissä, mutta oli mullakin kivaa.

Päivän ehdottomasti paras keikka oli brittiläinen The Ting Tings, jonka näki reppuselästä paremmin.

Järjestelyt ja tunnelma 140 000 ihmistä vetävillä festareilla olivat erinomaiset. Ilmaisia bussikyytejä, paljon roskiksia, ei yhtäkään känniääliötä eikä tunkemista edes lavan etuosissa.

Olen kuitenkin kai tulossa vanhaksi, sillä olin hämmästyttävän onnellinen päästessäni aamuyöllä suihkuun ja omaan sänkyyn nukkumaan. Telttamajoitus ei olisi voinut vähempää kiinnostaa.

Viivi ja Wagner

HS 26.6.2009 (Klikkaa kuvaa, niin näet paremmin. P.S. Kiitti Maaria!)

Neighbourhood Today

Michael Jackson kuoli. Earth song on tänään pauhannut muun muassa Forum des Hallesissa, takapihan viiniveljeksillä, radiossa ja ohi ajavissa autoissa. Popin kuningasta on ainakin äänenvoimakkuudella ja mahtipontisella biisivalinnalla kunnioitettu tässä kaupungissa. Requiescat in pace.

Lähikaupan aasialainen kassaneiti sen sijaan sähläsi jotain pankkikorttini kanssa viimeksi kun asioin siellä. Täti ei paljon puhu, mutta ei sillä niin väliä, tänään hän nimittäin kaivoi tiskinsä alta minulle keltaisen ruusun ja hymyili anteeksipyytävästi.

Ja vielä uutinen alakerrasta. Mr Loungissa ei nykyään tarvitse enää maksaa Pastissista. Läksiäisetkin hän aikoo kuulemma minulle torstaina järjestää. Yläkerta on varattu ja tuttuun tapaan keksejä riittää kavereillekin.

Yhteenvetoja

Reilun viikon päästä palaan Suomeen ja nyt on aika (luistaa läksyistä ja) listata asioita taas pitkästä aikaa.

Mitä väitän oppineeni puolen vuoden aikana Pariisissa:

• Ranskaa
  
• Small talkkaamaan
  
• Ottamaan rennommin
  
• Nirsoilemaan kahvin suhteen
  
• Ajattelemaan musiikkia, estetiikkaa ja rytmiä
  
• Kohteliaammaksi (ainakin näennäisesti)
  
• Pariisilaista penseyttä
• Vähän kärsivällisemmäksi
  
• Nauttimaan elämästä
  
• Olemaan myöhässä
  
• Säikäyttämään kananmunan onnistuneesti
  
• Syömään tonnikalapihviä ja sushikin on jo ihan oké
  
• Pitämään pistaasijäätelöstä
  
• Erottamaan hyvän ja huonon punaviinin toisistaan
  
• Pitämään joistakin väreistä 
  
• Tajuamaan miten ympäristö vaikuttaa ihmiseen
  
• Ja miten ihmiset vaikuttaa
• Mitä eroa on paikallisella, turistilla ja sillä, joka on jotain siltä väliltä 
• Olemaan välittämättä ja sietämään
  
• Päättämään nopeammin
  
• Tanssimaan tuntikausia
• Arvioimaan enemmän ja arvostelemaan ehkä vähemmän
• Että koti voi olla missä vaan ja miten pitkään tahansa

Mitä olen ehkä unohtanut:

• Miten elää minuuttiaikataulussa
  
• Kaikkien muiden kielten kieliopit
  
• Stressaamaan kaikesta
• Millaista on asua pienessä kaupungissa
• Miten helposti Suomessa voi kierrättää kaiken
• Tunteen, kun kaikki järjestyy helposti ilman paperisotia 
• Miltä joku Oltermanni maistuu, kun eihän se maistu
• Miten autolla ajetaan
• Miksi joskus on jännittänyt tilanteita, joissa kaikki on kuitenkin puhuneet suomea
• Miten joskus sai niin monta asiaa tehtyä yhden päivän aikana eikä kuitenkaan ollut tyytyväinen
• Millaista se arkielämä on ja miten siihen pitäisi nyt suhtautua

Kuva: Andy Warhol Pop Party (google.com)

Fête de la Musique

Pariisi aloitti soundcheckin eilen aamukahvin kanssa samaan aikaan. Jokavuotista musiikkijuhlaa oli mainostettu kaduilla ja radiossa pitkään eikä ollenkaan turhaan!

Itsenäisten muusikoiden yö keräsi bändejä joka kadunkulmaan, joka aiheutti melkoista kakofoniaa välillä. Eri kaupunginalueilla painottuivat vähän eri genret. Olin tyytyväinen, kun ovesta ulos astuttuani kuulin, että meidän naapurustossa räimää punk ja rock'n'roll. Tosin jo hallien kohdalla (viisi minuuttia myöhemmin) hymy hyytyi, kun intiaanit taistelivat taas reviiristään panhuiluineen. Paljon kuraa, epämääräisiä perheyrityksiä ja muutama ylenpalttinen hallelujakin tuli vastaan. 

Mutta oli niitä huippujakin. Yksi sellainen oli ryhmä nuoria torvia. Ihan mahtava meininki, hauskoja biisejä ja hyviä soittajia.

Maraisilla tarjolla oli luonnollisesti miesstrippareita ja ilmapalloja kaikissa sateenkaaren väreissä. 

Bastillessa oli sen  sijaan tuttuun tapaan isot bileet. Makkaranpaistajat ja Oranginan jakajat loivat festaritunnelmaa samoin kuin lauma pelottavia nuorisohuligaaneja rottweilereineen ja fritsuineen. Jatkoimme matkaa kohti latinalaisia kortteleita, jonne ei kuitenkaan enää mahtunut. Ihmiset olivat pakkautuneet kapeille kaduille eikä väliin tehnyt mieli tunkea.

 

Tois puol jokkee bileet kiihtyivät illan hämärtyessä. DJ:t luukuttivat vanhaa ja uutta diskojytää täysillä ja ihmiset tanssivat massoittain kaduilla. Illan päätti osaltamme ihana muusikkopariskunta Katia Goldmann et Lui, jolla oli niin hyvä meininki ja tasokas ohjelmisto, että ostin keikan päätteeksi levynkin. 

Kesä, eikä mitään tekemistä...

Paljon vaikuttaa nähtävästi ihmiset omaan olotilaan ja aktiivisuuteen. Kun viimeiset vaihtarit lähtivät olin omituisen ahkera koulujuttujen kanssa. Ensimmäisenä päivänä, kun kielikurssia ei ole ja huomaan olevani opintosuunnitelmaani edellä, tahmaan sitten jossain ihmeen liisterissä. Ranskiksilla on vielä  tenttejä ja niihin päntätään suljettujen puhelinten takana. 

Tekisi mieli jo pakata vähän ja testata kuinka monta sampanjapulloa laukkuun mahtuisi. En viitsi aloittaa, koska todennäköisesti sinne ei mahdu tavaratkaan. Laukkuja ja hameita voi aina pukea päällekäin, mutta kenkiä ei... Ja sitten on ne kaikki tilaavievät typeryydet kuten pyyhe ja lamput. Kaksi matkalaukullista on siis jo Suomessa samoin kuin kaikki talvikamat. Sitä ei kyllä huomaa mistään, vaikkei minulla edes ole niin kauheasti tavaraa. Vähän hermostuttaa myös painorajat, joita kuulemma syynätään nykyään taas entistä tarkemmin. Romanialainen tyttö postitti eilen 100 kg tavaraa kotimaahansa, tsekillä oli lähtiessään 40 kg. Onneksi en ole hamsteri. Suomeen 5 kg postipaketti maksaa nimittäin 26 euroa, lentokentällä ylimääräisestä kilosta saa sen sijaan pulittaa 14 euroa. Ja ensi viikolla alkaisi ne alet...