Mitä väitän oppineeni puolen vuoden aikana Pariisissa:
- Ranskaa
- Small talkkaamaan
- Ottamaan rennommin
- Nirsoilemaan kahvin suhteen
- Ajattelemaan musiikkia, estetiikkaa ja rytmiä
- Kohteliaammaksi (ainakin näennäisesti)
- Pariisilaista penseyttä
- Vähän kärsivällisemmäksi
- Nauttimaan elämästä
- Olemaan myöhässä
- Säikäyttämään kananmunan onnistuneesti
- Syömään tonnikalapihviä ja sushikin on jo ihan oké
- Pitämään pistaasijäätelöstä
- Erottamaan hyvän ja huonon punaviinin toisistaan
- Pitämään joistakin väreistä
- Tajuamaan miten ympäristö vaikuttaa ihmiseen
- Ja miten ihmiset vaikuttaa
- Mitä eroa on paikallisella, turistilla ja sillä, joka on jotain siltä väliltä
- Olemaan välittämättä ja sietämään
- Päättämään nopeammin
- Tanssimaan tuntikausia
- Arvioimaan enemmän ja arvostelemaan ehkä vähemmän
- Että koti voi olla missä vaan ja miten pitkään tahansa

Mitä olen ehkä unohtanut:
- Miten elää minuuttiaikataulussa
- Kaikkien muiden kielten kieliopit
- Stressaamaan kaikesta
- Millaista on asua pienessä kaupungissa
- Miten helposti Suomessa voi kierrättää kaiken
- Tunteen, kun kaikki järjestyy helposti ilman paperisotia
- Miltä joku Oltermanni maistuu, kun eihän se maistu
- Miten autolla ajetaan
- Miksi joskus on jännittänyt tilanteita, joissa kaikki on kuitenkin puhuneet suomea
- Miten joskus sai niin monta asiaa tehtyä yhden päivän aikana eikä kuitenkaan ollut tyytyväinen
- Millaista se arkielämä on ja miten siihen pitäisi nyt suhtautua
Kuva: Andy Warhol Pop Party (google.com)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti