Vaihtarikavereiden läksiäisiä on vietetty yksi toisensa jälkeen. Outoa, kun ei tiedä nähdäänkö enää koskaan, pidetäänkö yhteyttä tai onko jollain ihmissuhteella oikeastaan mitään muuta väliä kuin se, ettei tarvitse olla yksin vieraassa maassa. Kaksi tärkeintä kaveria lähtee yhtä aikaa ensi lauantaina. Sen jälkeen minulla on vielä kolme viikkoa aikaa elää ja ihmetellä täällä. Eikä muuten tee edelleenkään mieli lähteä. Viimeiset vieraat lähtivät tänään ja omakin lähtö alkaa vähitellen konkretisoitua. Aika menee niin nopeasti, tekemistä ja nähtävää olisi vielä vaikka kuinka, eikä kenellekään taida olla epäselvää, että viihdyn täällä. Seuraavien viikkojen aikana aion ainakin ehtiä:
- Kielikurssille
- Festareille
- Maakuntamatkalle
- Näkemään vielä puuttuvia nähtävyyksiä, näyttelyitä ja puistoja (Versailles ainakin)
- Syömään niissä ravintoloissa, joita on kehuttu, muttei paikalle vielä ennätetty
- Osallistua kaupunkikierrokselle rullaluistimilla keskellä yötä
- Aurinko + piknik + kaverit * miljoona
- Nauttia
- Elää (syödä, juoda, nähdä, ihmetellä, ajatella)
- Puhua ranskaa
En halua vielä edes ajatella:
- Pakkaamista
- Sitä, että jos täälläkin sade ja kylmyys jatkuu
- Tai toisaalta sitä lämpöä, mikä täällä heinäkuussa todennäköisesti on
- Niitä lamppuja, jotka on poksahtaneet ja pitäisi ostaa ruuvimeisseli ja vaihtaa uusiin ja on sellasia erikoislamppuja, joita ei mistään saa
- Niitä muita hankintoja tähän asuntoon
- Asioita, joita Suomeen pitää ostaa
- Tenttituloksia, suoritusten korvaavuuksia yms.
- Sitä ettei kaikki tule mahtumaan matkalaukkuun kerralla ja sulavasti
- Tuliaisia
- Pariisin jälkeistä masennusta, jolla on ihan oikea F-diagnoosi Japanissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti