Kämppikseni järjesti minulle eilen yllätyksen. Tiesin vain, että koulusta lähdetään suoraan jonnekin ja päälle tulisi laittaa jotain siistimpää. Yllätystä pohjustettiin muutama päivä, joten ehdin miettiä mitä tuollaisista yllätyksistä olisi mieltä. Tavallaan pidän yllätyksistä etenkin jos uskallan luottaa yllärijärjestäjään. Hyvät yllätykset perustuvat ehkä siihen, että yllätettävä pitää yllätyksestä, joten toisen maku ja mieltymykset tulisi olla tiedossa. Annuli tiesi, että pidän samppanjasta ja syömisestä, joten hän järjesti meidät juhliin, jossa kuplajuomaa ja ruokaa sai rajattomasti kahden tunnin ajan hintaan 15€. Club Champs-Elysees oli hieno klubi ja meininki katossa. Avoimen baarin loputtua ruoka kannettiin pois ja juomat alkoivat maksaa. Paljon. Siinä vaiheessa vesi (5€) tuntui tietenkin muutenkin ainoalta mahdolliselta vaihtoehdolta.
Tänään heräsin aivan liian aikaisin naapurin remonttiin ja olin vakuuttunut siitä, etten a) koskaan enää juo tai syö mitään, b) hankin korvatulpat ja c) aion esittää koko päivän performanssia, jonka nimi on "Itku pitkästä ilosta 2". Ykkönen oli nähtävillä viime kesänä Mäntän kuvataideviikoilla.
Laiskan torkun jälkeen Pelastus soitti ovikelloa Stockmannin pussi kädessään. Pussista paljastui ruisleipää, salmiakkia ja Marianneja. Ranskalainen aamukahvi ja jälkiuunileipä sopivat niin hyvin yhteen, että paranin kokonaan henkisestä ja fyysisestä mökötyksestä, joka vissiin myös krapulana tunnetaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti