Ihmettelyä ja purnaamista

Ranskalaiset on niin katolisia tai niin laiskoja tai niin vaativia, että sunnuntaisin ja arkisin kahdeksan jälkeen kaupat ovat kiinni. Teräskalterit lasketaan liikkeiden eteen ja kaupunki vaikenee. Monet kauppiaat pitävät liikkeensä myös maanantaisin suljettuna. Keskipäivän siestaakaan ei sovi unohtaa, jota etenkin pienemmät liikkeet ja ravintolat harrastavat. Suurempia ostoksiakaan ei voi tehdä helposti, osa kassoista on kiinni parhaaseen shoppailuaikaan. Ja vaikka ranskalaisuuteen kuuluisi rakastaa jonottamista, jää minulta ostokset usein siitä syystä tekemättä. 

Keski-Eurooppalainen rytmi pamahtaa vastaan etenkin, jos itse on lomalla. Miten niin lounasnälän täytyy tulla ennen kello kahta, vaikka kerrankin on syönyt aamupalan? Tai miksi ystävilleen täytyy esitellä aina elävää ja dynaamista suurkaupunkia - joka nukkuu? Ajatus New Yorkiin tai Tokioon muuttamisesta seuraavaksi käy päivä päivältä houkuttelevammaksi. 

Asumista täällä on vaikea sisäistää. Arkiset asiat kuten koulu, nukkuminen ja syöminen ovat kaikkea muuta kuin kotona. Vaikka ymmärrän ettei lomalaiset käy koulussa tai lenkillä, teen itsekin sitä lähinnä mielenkiinnosta ja aina yhtä ihmeissäni. Tutustun kaupunkiin ja kulttuuriin, mutten ehkä ole sen sisällä sen enempää kuin muutama vuosi sitten täällä käydessäni. Osaan liikkua ilman karttaa, selviytyä ranskaksi ja etsiä itselleni tekemistä, mutta ehkä jatkuvasti käytössä oleva suomenkieli ja sosiaalisen elämän köyhyys rajoittaa elämää, joka on kyllä ihan hyvä elämä kuitenkin, ei siinä mitään.