Sellaisista pienistä asioista se kai syntyy. Sellainen tunne, että on kotona. Katsoin parvekkeelta josko naapuritalon viiniveljekset viettäisivät iltaa kaupassa ja se olisi vielä auki. Oli se. Kengät jalkaan ja menoksi, halusin ostaa sampanjaa. Pullot olivat auki, juustoa oli tarjolla ja pieni radio soitti vanhaa rokkia. Juttelimme miesten kanssa ranskaksi Pariisista, viineistä ja viimeviikkoisesta retkestämme Champagneen. Pärjäsin hienosti ja sain mukaan hyvän ja järkevän hintaisen pullon.
Matkalla kotiin törmäsin alakerran baarin pitäjään, Mr Loungeen. Se on pieni baari, jolla on lyhyt ja maailman leveimmän hymyn omaava omistaja. Kun ensimmäisen kerran poikkesin baarissa pastissilla, sain mukaani liudan teatteri-ihmisten yhteistietoja sekä tietoa pienistä alternativeteattereista ja halvemmista lipuista. Toisella kerralla sain pöytääni 60 keksiä ja neljä palaa omenakakkua, kun kysyin saisiko sieltä minkäänlaista jälkiruokaa. Tänään sain jättimäisen hymyn, rennon käden heilautuksen ja hyvät illanjatkot.
(Ai että mä viihdyn!)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti