Luulin, että pääsiäinen olisi isokin juttu täällä, koska kirkkoja, katolilaisia ja suklaakauppoja on paljon. Uskominen ei kuitenkaan ole muodissa. Kristillistä puoluetta ei ole, kouluissa ei opeteta uskontoa eikä kouluun saa varustautua uskonnollisin symbolein. Pääsiäispäivinä kaupat ovat oman mielensä mukaan auki. Pääsiäissunnuntai muistutti mitä tahansa sunnuntaita; Maraisissa ja Montmartrella tapahtuu, muualla nukutaan ja syödään. Tänään auki olivat jo lähes kaikki ruoka- ja vaatekaupatkin.
Pääsiäissunnuntaina leikin hienoa leidiä, joka veti saappaat jalkaan ja marssi päättäväisesti Notre Dameen pääsiäismessuun liian lyhyt hame päällä. Messun piti burkinafasolainen piispa, joka lähinnä luki ajankohtaisia raamatun kohtia eläytyen tarinoihin afrikkalaiseen tapaan. Kanttorilla lähti mopo käsistä useampaan otteeseen eikä mahtipontisuudessa ja teatraalisuudessa muutenkaan säästelty. Muutama muukin oli päättänyt piipahtaa kotikirkossamme ja olihan se ihan hyvä show.
Mutta miten paljon tekikään mieli mämmiä?! Suomipussimme pursuaa salmiakista, pakastimessa on useampi ruisleipäpussi ja laukusta löytyy aina jenkki. Mutta mämmi... Musta liimapuuro, jota olen tähän asti pitänyt vain jokavuotisena pakkona!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti