Kuka pilasi Brechtin?

Lotta oli kylässä ja jotain teatteria piti päästä katsomaan. Pikkuruinen olohuoneteatteri kapealla kirpputorien täyttämällä kadulla vaikutti lupaavalta. Ohjelmassa oli Brechtiä; kolme lyhytnäytelmäpätkää. Saliin kuljettiin kuin mihin tahansa kerrostaloasuntoon. Koska nousevaan katsomoon ei vissiin ollut rahaa, oli edessä olevien rivien tuolinjalkoja lyhennetty hieman. Eturivissä enää omat polvet saattaisivat peittää näkyvyyden. 

No enpä muista koskaan nähneeni sellaista kuraa. Esitys oli niin huono ettei se jaksanut edes hymyilyttää. Mun idolin teksti oli varmaan alkuperäisessä muodossaan, mutta eihän siitä mitään ymmärtänyt. Ohjaajaa työryhmällä tuskin oli, vaikka julisteessa niin väitettiinkin. Äänimies käytti Stoppia ja Playta. Ja näyttelijät myöhästyivät. Eivätkä osanneet näytellä. (Senkään vertaa.) (Kukaan niistä.) Lavastus ja puvustus oli kyhätty omista kokoelmista vähän sinne päin. Valosuunnittelua ei ollut. Kuninkaalla oli viitta ja sokea näytteli silmät kiinni. Mummoakin voi nähtävästi esittää niin, että kimittää viisi minuuttia kyttyrässä. Joukkokohtauksissa näyttelijät peittivät näkyvyyden lavalle pönöttämällä selin katsomoon. Yleisö huokaili, alennusliput maksoivat 11 euroa ja todellakin, lähdimme kesken kohtauksen pihalle.