Viivi ja Wagner

HS 26.6.2009 (Klikkaa kuvaa, niin näet paremmin. P.S. Kiitti Maaria!)

Neighbourhood Today

Michael Jackson kuoli. Earth song on tänään pauhannut muun muassa Forum des Hallesissa, takapihan viiniveljeksillä, radiossa ja ohi ajavissa autoissa. Popin kuningasta on ainakin äänenvoimakkuudella ja mahtipontisella biisivalinnalla kunnioitettu tässä kaupungissa. Requiescat in pace.

Lähikaupan aasialainen kassaneiti sen sijaan sähläsi jotain pankkikorttini kanssa viimeksi kun asioin siellä. Täti ei paljon puhu, mutta ei sillä niin väliä, tänään hän nimittäin kaivoi tiskinsä alta minulle keltaisen ruusun ja hymyili anteeksipyytävästi.

Ja vielä uutinen alakerrasta. Mr Loungissa ei nykyään tarvitse enää maksaa Pastissista. Läksiäisetkin hän aikoo kuulemma minulle torstaina järjestää. Yläkerta on varattu ja tuttuun tapaan keksejä riittää kavereillekin.

Yhteenvetoja

Reilun viikon päästä palaan Suomeen ja nyt on aika (luistaa läksyistä ja) listata asioita taas pitkästä aikaa.

Mitä väitän oppineeni puolen vuoden aikana Pariisissa:

• Ranskaa
  
• Small talkkaamaan
  
• Ottamaan rennommin
  
• Nirsoilemaan kahvin suhteen
  
• Ajattelemaan musiikkia, estetiikkaa ja rytmiä
  
• Kohteliaammaksi (ainakin näennäisesti)
  
• Pariisilaista penseyttä
• Vähän kärsivällisemmäksi
  
• Nauttimaan elämästä
  
• Olemaan myöhässä
  
• Säikäyttämään kananmunan onnistuneesti
  
• Syömään tonnikalapihviä ja sushikin on jo ihan oké
  
• Pitämään pistaasijäätelöstä
  
• Erottamaan hyvän ja huonon punaviinin toisistaan
  
• Pitämään joistakin väreistä 
  
• Tajuamaan miten ympäristö vaikuttaa ihmiseen
  
• Ja miten ihmiset vaikuttaa
• Mitä eroa on paikallisella, turistilla ja sillä, joka on jotain siltä väliltä 
• Olemaan välittämättä ja sietämään
  
• Päättämään nopeammin
  
• Tanssimaan tuntikausia
• Arvioimaan enemmän ja arvostelemaan ehkä vähemmän
• Että koti voi olla missä vaan ja miten pitkään tahansa

Mitä olen ehkä unohtanut:

• Miten elää minuuttiaikataulussa
  
• Kaikkien muiden kielten kieliopit
  
• Stressaamaan kaikesta
• Millaista on asua pienessä kaupungissa
• Miten helposti Suomessa voi kierrättää kaiken
• Tunteen, kun kaikki järjestyy helposti ilman paperisotia 
• Miltä joku Oltermanni maistuu, kun eihän se maistu
• Miten autolla ajetaan
• Miksi joskus on jännittänyt tilanteita, joissa kaikki on kuitenkin puhuneet suomea
• Miten joskus sai niin monta asiaa tehtyä yhden päivän aikana eikä kuitenkaan ollut tyytyväinen
• Millaista se arkielämä on ja miten siihen pitäisi nyt suhtautua

Kuva: Andy Warhol Pop Party (google.com)

Fête de la Musique

Pariisi aloitti soundcheckin eilen aamukahvin kanssa samaan aikaan. Jokavuotista musiikkijuhlaa oli mainostettu kaduilla ja radiossa pitkään eikä ollenkaan turhaan!

Itsenäisten muusikoiden yö keräsi bändejä joka kadunkulmaan, joka aiheutti melkoista kakofoniaa välillä. Eri kaupunginalueilla painottuivat vähän eri genret. Olin tyytyväinen, kun ovesta ulos astuttuani kuulin, että meidän naapurustossa räimää punk ja rock'n'roll. Tosin jo hallien kohdalla (viisi minuuttia myöhemmin) hymy hyytyi, kun intiaanit taistelivat taas reviiristään panhuiluineen. Paljon kuraa, epämääräisiä perheyrityksiä ja muutama ylenpalttinen hallelujakin tuli vastaan. 

Mutta oli niitä huippujakin. Yksi sellainen oli ryhmä nuoria torvia. Ihan mahtava meininki, hauskoja biisejä ja hyviä soittajia.

Maraisilla tarjolla oli luonnollisesti miesstrippareita ja ilmapalloja kaikissa sateenkaaren väreissä. 

Bastillessa oli sen  sijaan tuttuun tapaan isot bileet. Makkaranpaistajat ja Oranginan jakajat loivat festaritunnelmaa samoin kuin lauma pelottavia nuorisohuligaaneja rottweilereineen ja fritsuineen. Jatkoimme matkaa kohti latinalaisia kortteleita, jonne ei kuitenkaan enää mahtunut. Ihmiset olivat pakkautuneet kapeille kaduille eikä väliin tehnyt mieli tunkea.

 

Tois puol jokkee bileet kiihtyivät illan hämärtyessä. DJ:t luukuttivat vanhaa ja uutta diskojytää täysillä ja ihmiset tanssivat massoittain kaduilla. Illan päätti osaltamme ihana muusikkopariskunta Katia Goldmann et Lui, jolla oli niin hyvä meininki ja tasokas ohjelmisto, että ostin keikan päätteeksi levynkin. 

Kesä, eikä mitään tekemistä...

Paljon vaikuttaa nähtävästi ihmiset omaan olotilaan ja aktiivisuuteen. Kun viimeiset vaihtarit lähtivät olin omituisen ahkera koulujuttujen kanssa. Ensimmäisenä päivänä, kun kielikurssia ei ole ja huomaan olevani opintosuunnitelmaani edellä, tahmaan sitten jossain ihmeen liisterissä. Ranskiksilla on vielä  tenttejä ja niihin päntätään suljettujen puhelinten takana. 

Tekisi mieli jo pakata vähän ja testata kuinka monta sampanjapulloa laukkuun mahtuisi. En viitsi aloittaa, koska todennäköisesti sinne ei mahdu tavaratkaan. Laukkuja ja hameita voi aina pukea päällekäin, mutta kenkiä ei... Ja sitten on ne kaikki tilaavievät typeryydet kuten pyyhe ja lamput. Kaksi matkalaukullista on siis jo Suomessa samoin kuin kaikki talvikamat. Sitä ei kyllä huomaa mistään, vaikkei minulla edes ole niin kauheasti tavaraa. Vähän hermostuttaa myös painorajat, joita kuulemma syynätään nykyään taas entistä tarkemmin. Romanialainen tyttö postitti eilen 100 kg tavaraa kotimaahansa, tsekillä oli lähtiessään 40 kg. Onneksi en ole hamsteri. Suomeen 5 kg postipaketti maksaa nimittäin 26 euroa, lentokentällä ylimääräisestä kilosta saa sen sijaan pulittaa 14 euroa. Ja ensi viikolla alkaisi ne alet...

Pariisin kaduilta

Kaksi ensimmäistä kuvaa Lotta Roukala ja kolmas William Lane. 

Päiväretki Versaillesiin

Tässä päiväkirjahenkinen tynkäpostaus, nyt on kiire! 

Versaillesiin pääsee RER-junalla puolessa tunnissa. Varaa matkalle ainakin yksi innokas historian maisteri.

Hyvät kengät, joilla voi kävellä.

Aurinkorasvaa ja evästä.

Aikaa.